25.11.2017

KUNTOSALIHARRASTUKSEN ALOITTAMINEN

Heippa! En oo viime aikoina hirveesti puhunut kuulumisistani somen puolella, sillä valehtelematta miltei kaikki vapaa-aikani on kulunut opiskeluun. Tällä hetkellä vedetään oikeastaan lukion viimeisiä kokeita ennen kevään prelejä ja olo on aika täystyöllistetty, mutta silti jotenkin innostunut. Neljän kuukauden päästä tää kaikki alkaa olla pikkuhiljaa historiaa ja vaikka kuukausien mittainen ajanjakso saattaa jonkun mielestä kuulostaa pitkältä, mun mielestä marraskuukin on kulunut sellaista vauhtia, ettei mulla ole epäilystäkään siitä, että kevät koittaa ennen kuin huomaammekaan!

Se mistä mä halusin nyt tulla kertomaan ei liity kuitenkaan kouluun millään tavalla. Meitsi osti nimittäin elämänsä ensimmäisen salikortin pari viikkoa sitten! Treenit ovat lähteneet käyntiin hyvällä sykkeellä, jos niin voin itse sanoa. Oon aika ylpeä itsestäni, sillä jäsenyyden hankkiminen ei ollut mulle mikään itsestäänselvyys tai pikku juttu. Mulla kun ei ole entuudestaan kuin hitusen kokemusta salilla käymisestä ja niinpä uutta asiaa ja omaksuttavaa riittää! Onneksi sekä mun hyvä ystävä että poikaystävä käyvät myös samalla salilla, joten treeniseuraa on helppo kysyä mukaan ja varsinkin ensimmäisissä treeneissä ja alkuun pääsemisessä heistä on ollut korvaamaton apu. Kiitti te!<3


Mistä sitten tämä kuntosaliharrastus sai oikein alkunsa? Oon aina ollut sellaisten kokonaisvaltaisesti kehoa kuormittavien treenien ystävä, joita voi harjoittaa ilman apuvälineitä oikeastaan missä tahansa. Siis kaikenmaailman kyykyt, hyppelyt, burpeevariaatiot, punnerrukset, vatsaliikkeet ym. ovat tulleet erittäin hyvin tutuiksi. Lisäksi sitä on tullut juostua aikas monta kilometriä niin tasaista maata, pitkää matkaa, lyhyttä matkaa, erilaisia vauhteja, intervalleja ja rappusia. Kaikista suurin rakkauslajini on kuitenkin ollut tanssi, joka on valitettavasti jäänyt aika pitkälti pois arkirytmistäni ohjaamiani tanhuryhmiä lukuunottamatta. Nyt kun oma suosikkiliikuntani on ollut "lopullisesti poissa" pidempään, se alkoi salakavalasti näkyä kropassa ja ennen kaikkea mielessä. Kuten tässä postauksessa kuukausi sitten kerroinkin, olo oli todella vetämätön, väsynyt ja päivittäinen sokeriannoskin oli lähtenyt ihan käsistä. Itsekuri oli pikkulapsen tasoa niin ruoan kuin treeninkin suhteen. Monta pikkujuttua, jotka saivat kokonaisuudessaan mulle niin kamalan olon, että yhtenä päivänä kävin todella pohjalla. Olo oli yksinkertaisesti kamala ja sen päivän jälkeen oli aika katsoa syvälle itseeni ja aika käynnistää muutos.

Tässä eletään parhaillaan Suomen synkimpiä kelejä ja lenkille lähteminen ei ollut luonnollinen vaihtoehto sporttisemman arjen jälleenrakentamiseen. Sitä paitsi musta tuntui, että nyt tarvitaan jotakin uutta. Jotakin haastavaa, jotakin mihin pitää sitoutua. Kuukausittainen salimaksu on hyvä motivaatio käydä treenaamassa, sillä tässä kuitenkin eletään kohtalaisen tiukalla budjetilla niin että rahaa jäisi pakollisten menojen jälkeen vähän vielä säästöönkin. Tämä satsaus on täysin itseäni ja omaa hyvinvointiani varten. Nyt olenkin käynyt salilla sen nelisen kertaa viikossa, mikä on tuntunut mun mielestä sopivalta määrältä. Monet varoittelevat, että alussa ei kannata lähteä liian rankasti liikkeelle, mutta mulle tuo treenimäärä on tuntunut todella luontevalta. Tästä on hyvä jatkaa!

Kommentit

Lähetä kommentti