25.10.2017

ARKILIIKUNNAN KOMPASTUSKIVET


Noin vuosi sitten mulla oli päällä liikunnassa hyvä flow. Treenasin noin viisi kertaa viikossa, yleensä pari-kolme lenkkiä ja siihen päälle vielä tanhutreenit ja tiukkoja kotitreenejä. Söin välipalaksi telkkaria katsoessa avokadoa, omenanviipaleita ja teetä. Ehkä kaakaotakin jos oikein villiksi ryhdyttiin. Ei edes tehnyt mieli syödä herkkuja sen kummemmin, sillä kuten varmasti monet vakituisesti urheilua harrastaneet tietävät, kun elämäntavat ovat muuten kunnossa, herkutkaan eivät enää houkuttele samalla tavalla kuin ennen. Kyse ei siis ollut mistään oman syömisen rajoittamisesta, vaan puhtaasti siitä, että söin juuri sitä mitä teki mieli kuitenkaan kunnon aterioista tinkimättä.

Tällä hetkellä tilanne on hyvin toinen. Mulla ei ole mitään säännöllistä harrastusta tanhun ohjaamisen lisäksi, ja siinäkin puuhassa oma liikkuminen on hyvin vaihtelevaa - välillä tulee kunnolla hiki, mutta toisinaan aika menee lähinnä seisoskellessa. Rutiinien puuttuessa urheilukaan ei ole oikein maistunut ja nuo koko ajan kylmenevät kelitkään eivät suoraan sanottuna houkuttele lähtemään lenkille. Kun treenit jäävät välistä, seuraavista treeneistä tulee yhä vaikeampia ja vaikeampia, ja lopulta illat ovat menneet pikemminkin ruutua tuijotellessa kuin urheillessa. Mitä enemmän innostus treenaamiseen laantui, sitä huonommaksi myös arkisyömiseni meni. Terveellisten välipalojen sijaan tuli vain jatkuva sokerinhimo ja viikoittaiset mahakivut, ei kiva.


Treenaaminen ja perusterveelliset elämäntavat on siinä mielessä jännä juttu, että ne on periaatteessa todella helppo toteuttaa, mutta silti niillä on hurja vaikutus. Käytäntö onkin sitten eri juttu. Jo parikymmentä minuuttia tiukkaa kotijumppaa pistää lihakset rasitukselle ja saa hien pintaan, mutta silti se tuntuu välillä niin mahdottomalta sovittaa arjen aikatauluihin. Tekosyitä ja selityksiä löytyy ihan yhtä monta kuin ihmisiäkin.

20 minuuttia? Mietitäänpä vähän.

Oletetaan että olisimme hereillä päivästä 16 tuntia, mikä tekee yhteensä 960 minuuttia valveillaoloaikaa päivässä. Lyhyellä laskutoimituksella 20 minuuttia kuluttaa päivittäin käytössä olevasta ajastamme noin 2,1 prosenttia. Ei siis ajallisesti kovinkaan iso uhraus ottaen huomioon kaikki treenin hyötyvaikutukset. Todellisuudessa vaan voittamme aikaa, sillä treenaamisen jälkeen aivot tekevät tunnetusti paremmin töitä, olet virkeämpi ja pysyt toimintakykyisenä. Siispä treeniin kulunut aika maksaa itsensä moninkertaisena takaisin.


Silti treenaaminen ei ole itsestäänselvyys. Miten siis pitää sitä intoa yllä lähteä lenkille rankankin päivän jälkeen? Välillä se onkin mahdotonta, mutta näissä tilanteissa on pakko tehdä vähän kartoitusta omista motiiveistaan treenata. Pitkällä tähtäimellä esimerkiksi pelkkä ulkonäkö ei välttämättä ole tarpeeksi suuri kannuste, kun taas aito halu parantaa omaa oloaan myös ulkoisesti, mutta ennen kaikkea sisäisesti, vie luultavasti pidemmälle. Motivaatio saa meidät liikkeelle, mutta parhaimmillaan treeneistä tulee osa elämäntapaa niin että niitä ei tarvitse sen kummemmin miettiä. Tällöin treenaaminen on osa jokapäiväistä elämää ja normaalia arkea, eikä se putoa niin helposti pois päiväjärjestyksestä pelkkien yksittäisten ”tänään ei oikein huvita”-puuskien takia. Eihän hampaitakaan jätetä pesemättä sen takia ettei huvita, vaan se on totuttu tekemään joka päivä oli fiilis mikä hyvänsä.


Kun treenit ei luista, on hyvä pysähtyä pohtimaan omia perimmäisiä syitään treenata ja kirjoittaa ne ihan konkreettisesti paperille tai vaikkapa puhelimen muistioon. Kunhan ne ovat saatavilla esille taas silloin, kun omat lähtökohdat ovat hukassa.

Mä treenaan, koska 

1) haluan pysyä fyysisesti hyvässä kunnossa, toimintakykyisenä, jaksaa kävellä portaat hengästymättä ja juosta mahdollisimman pitkälle
2) haluan jaksaa tehdä asioita, pysyä virkeänä ja käyttää aikani tehokkaasti esim. opiskelussa
3) haluan pysyä iloisena, uteliaana ja kiinnostuneena asioista ja ihmisistä
4) haluan myös näyttää hyvältä itselleni sopivassa kropassa niin, että lempivaatteeni jotka tuottavat minulle iloa näyttävät hyvältä päälläni
5) se auttaa minua stressinhallinnassa
6) treenaaminen saa minut tuntemaan oloni hyväksi

Mitkä ovat sinun syysi?

Kommentit

Lähetä kommentti