20.12.2016

Koska kaikki rakastavat puhua itsestään...


Neljä yötä jouluun... Vuoden loppumetreillä sitä alkaa aina miettimään, mitä kaikkea sitä onkaan kuluneen vuoden aikana saanut aikaiseksi. Toisaalta tuntuu, että mikään ei ole muuttunut, mutta silti samalla sitä tiedostaa että onhan tässä taas vaikka minkälaisia vaiheita takana ja luojan kiitos asiat ovat erilailla kuin vuoden alkaessa - loppujen lopuksi ne kipupisteetkin saavat yleensä jotakin hyvää aikaiseksi ja opettavat uusia asioita elämästä.

Tämän vuoden aikana olen karsinut elämästäni paljon sellaisia asioita, jotka ovat vieneet vain turhaa energiaa tai tuottaneet mielipahaa. Tietenkään elämä ei voi olla jatkuvaa ruusuilla tanssimista, mutta siitä huolimatta meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa, miten suhtaudumme meitä ympäröiviin ihmisiin ja tapahtumiin. Haluammeko viettää aikamme sellaisten ihmisten kanssa, jotka kuluttavat meidän energiaamme, vai olisiko mahdollista, että jos ihmissuhde on tarkoitettu tapahtuvaksi, sen sujuisi helpommin ja tuntuu luonnolliselta. Tietenkään vastoinkäymisiltä ei voi missään tapauksessa välttyä, mutta siinä vaiheessa kun rasitteiden suhde kipuaa hyvien asioiden yli on aika miettiä, pitäisikö tehdä asialle jotakin.

Olen onnekas, sillä ympärilläni on useampia ihmisiä, joihin voin luottaa ja joiden tiedän seisovan takanani erilaisista vaiheista huolimatta. Samalla nautin kuitenkin yksin olemisesta, ajatusten kirjoittamisesta blogiin ja päiväkirjaan. Minusta elämän isojen kysymysten pohdiskelu luo hyvää vastapainoa kaikelle sille pinnalliselle sähläämiselle, jota jokapäiväinen arkeni sisältää riittämiin.


Tänä vuonna minusta on tullut itsevarmempi. Tunnistan paremmin omat voimavarani ja olen todellakin oppinut sanomaan ei. Samalla olen kuitenkin osannut tarttua tilaisuuksiin ja tehnyt muutamia isompiakin päätöksiä. Olen hankkinut ajokortin, josta olen äärimmäisen ylpeä. Olen työskennellyt pitkän ajanjakson ja pystynyt maksamaan itse omat laskuni. Matkustin kauemmas kuin koskaan, mikä auttoi minua näkemään lähelle paremmin.

Juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin ja pääsin tavoiteaikaani, alle kahteen tuntiin. Kävin ensimmäistä kertaa baarissa ja noh - onhan siellä tullut poikettua pari kertaa sen jälkeenkin. Olen luopunut isosta määrästä turhaa tavaraa ja ostanut paremmin omaan tyyliin sopivia vaatteita, joita todella rakastan. Tansseissa olen käynyt vähintään kerran kuussa ja sitä kautta olen kehittynyt paljon tanssijana ja saanut samalla uusia tuttavia.

Tämä vuosi on pitänyt sisällään ison määrän erilaisia tapahtumia ja vaiheita, ja ei kai sitä voi muuta kuin odottaa jännityksellä, mitä kaikkea seuraavana tapahtuu. Sitä ennen kuitenkin rauhoitutaan joulunviettoon ja koitetaan imeä kaikki mahdolliset energiat kevät kirjoitusurakkaa varten. Tänään mulla alkaa joululoma.


Ihanaa joulunodotusta sinulle! ♥

Kommentit

Lähetä kommentti