14.12.2016

BAD BLOGGER?

kuusijuhla

Heippa murut! ♥ Vai onko siellä enää ketään? Viime kerrasta onkin jo pienen laskutoimituksen jälkeen kolmisen viikkoa ja pakko sanoa, että tämähän on jo melkein noloa. Puolustuksekseni minun on muistutettava, että kiireen keskellä rakkaistakin harrastuksista voi tulla rasitteita ja sen vuoksi olenkin vain suosiolla pitänyt pientä radiohiljaisuutta tässä päässä. Tarkoitukseni on kuitenkin tehdä tätä blogia hyvällä fiiliksellä ja kunnon intohimolla, ja olisi suorastaan väärin pakottaa tänne väkisin väännettyä sisältöä silloin, kun ei oikeasti nappaa.

kiperä
ruusut

Viime viikkoihin on mahtunut vaikka ja mitä. Tässähän vedellään jo joulunodotuksen puolta väliä eikä koulupäiviäkään ole ennen lomaa kuin muutama. On vietetty kansantanssijoiden perinteistä Kuusijuhlaa, taputeltu kolmet pikkujoulut läpi (juhliminen on muuten yllättävän rankkaa, onneksi seuraavat pikkujoulut ovat vasta ensi vuonna:D), esiinnytty Itsenäisyyspäiväjuhlassa, käyty Flamingossa leffassa, kahviteltu kavereiden kanssa ja ehdinhän mä yhtenä lauantaina jopa lavatansseihinkin. Ja tämän kaiken hurvittelun päälle on sitten kasaantunut aikamoinen keko yhtä sun toista hommaa joululahjatehtailusta opiskeluun. Yhtäkään päivää ei ole kulunut niin, etteikö kevään kirjoitukset olisi käyneet mielessä ja ei hitsi miten nopeasti aika meneekään! Tässähän meinaa tulla oikeasti kiire eikä asiaa helpota yhtään se, miten jokainen opettaja muistuttaa ystävällisesti kirjoituksista joka ikinen tunti.

tanssiasento
peukaloiset

Olen ottanut blogihistoriani aikana tavaksi kääntää asioita positiiviseksi luoden vähän parempaa fiilistä. Siinä vaiheessa kun on nukkunut yönsä huonosti, sillä iltapäivä on venynyt puoleen yöhön läksyjä tehdessä, ulkona on pilkkopimeää ja keskittyminen ei meinaa millään säilyä monesta kahvikupista huolimatta on kuitenkin vaikea saada positiivisia puolia kaivetuksi esiin. Elämässä ei ole kuitenkaan kyse jatkuvasta onnistumisesta tai hyvästä fiiliksestä. Tottakai jokaisen meistä tulisi parhaansa mukaan pyrkiä tekemään jokapäiväisestä arjestaan mahdollisimman mielekästä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö joukkoon voisi mahtua pahoja päiviä, tylsiä projekteja tai liian aikaisia herätyksiä. Siinä vaiheessa kun ihan tosissaan vituttaa, on muiden turha tulla sanomaan, että näkisitkö asioiden valoisat puolet. Välillä saa ja kuuluukin murjottaa ihan rauhassa! Ennemminkin kyse on siitä, että sitten kun on valmis, nostaa päänsä pystyyn, kokoaa ajatuksensa kasaan ja nousee ylös. Jatkaa matkaa pienen tauon jälkeen, eikä luovuta vastoinkäymisistä huolimatta.

2 kommenttia:

  1. mitä arvosanoja sait syksyn ylppäreistä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitan kirjotukset vasta kevään puolella eli ei vielä mitään :-)

      Poista