4.10.2016

En hallitse elämääni - etkä sinäkään

Ihmiset haluavat pitää elämänsä hallussa. Asioiden suunnittelu, haaveilu ja tavoitteiden asettaminen kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Kuitenkin asia, jota emme yleensä muista on se, että todellisuudessa emme pysty hallitsemaan ympärillämme tapahtuvia asioita. Voimme yrittää vaikka loputtomiin, mutta lopulta huomaamme, että maailmankaikkeus tietää meitä paremmin ja lopulta asiat saattavat mennä ihan eri tavalla kuin alun perin olisit toivonut ja siitä huolimatta kaikki on ihan hyvin. Missä kuvittelit olevasi nyt vielä vuosi sitten? Tietysti voimme illalla päättää "oikean" ajan herätä, laittaa herätyskellon soimaan, suunnitella tapaavamme ystävää kahvilla, käyvämme ostoksilla ja kastelevamme kukat huomenna. Todellisuudessa emme voi kuitenkaan koskaan olla varmoja, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Monesti arjen kiireiden keskellä unohtuu, kuinka uuden päivän koitto ei ole itsestään selvää.

Kaikki meistä eivät näe huomista. Väistämättä tulee vielä se päivä, jolloin se olet joko sinä tai joku läheisesi. Jotakuta ajatus saattaa ahdistaa, ja omien tunteiden tunnistaminen voi olla hankalaa. Kuitenkin ajatus siitä, että kaikki asiat eivät ole aina omassa hallinnassa on omalla tavallaan vapauttavaa. Välillä on vaan osattava päästää menemään asiat, joista on vain väkisin pitänyt kiinni ajatellen, että asioiden on vain oltava niin. On hassua, miten meillä on tapana antaa neuvoja muille ihmisille, kun emme edes aina tiedä, mikä on meille itsellemme parhaaksi. Emme voi pakottaa toista ihmistä rakastumaan meihin, mutta voimme olla tuhlaamatta aikaamme ja energiaamme heihin. Emme voi muuttaa vastenmieliseltä tuntuvaa työpaikkaa unelmaduuniksi, mutta voimme muuttaa omaa suhtautumistamme työhön tai etsiä töitä, jotka tekevät meidät onnellisemmiksi. Emme voi poistaa uutisissa esiintyviä ongelmia kertaheitolla, mutta voimme olla keskittymättä pelkästään negatiivisiin asioihin. Se, että antaa asioiden vain olla omana itsenään koittamatta muuttaa niitä ei tarkoita, että alistuisi ikäviin olosuhteisiin tai hyväksyisi epäoikeudenmukaisuutta. Se auttaa sinua löytämään tasapainon itsesi ja ympäröivän maailman kanssa.

Oman sisäisen tasapainon löytäminen ei tarkoita sitä, että tunnet itsesi onnelliseksi kävellessäsi aurinkoisena päivänä metsässä. Se tarkoittaa, että pystyt löytämään onnen hetkiä myös hankalissa tilanteissa ja silloin, kun asiat eivät mene niin kuin olisit toivonut. Se ei tarkoita, ettetkö voisi tuntea oloasi vihaiseksi, surulliseksi tai pettyneeksi silloin tällöin, vaan ennemminkin sitä, että jaksat nousta aina vaan uudestaan vaikka mikä olisi. Jokaiselle ihmisille tulee takuuvarmasti elämässä hankalia hetkiä. Vuoristoradassa ajelu kuvaa hyvin sitä, miten voit suhtautua elämässäsi vastaan tuleviin tilanteisiin. Voit käyttää ajelusi siihen, että yrität turhaan muuttaa vaunun liikettä, tai voit vain istua alas ja nauttia kyydistä katsoen mitä elämällä on tarjottavana. Todennäköisesti nautit ajelusta enemmän jälkimmäisessä tapauksessa.

Onnellisuus ei ole sitä, että saat tehdä pelkästään ihania asioita joka päivä siitä hetkestä lähtien kuin heräät siihen asti kunnes menet taas nukkumaan. Onnellisuus ei ole seuraus jostakin tapahtuneesta, vaan se on mielentila. Koska viimeksi katsoit tähtitaivasta? Koska todella tunsit sateen raikkauden tai ihmettelit auringonlaskun upeita sävyjä? Vaikka päivät tuntuisivat välillä jatkuvan samanlaisina, todellisuudessa ikinä ei tule mitään samanlaista. Kukaan ei voi koskaan kokea juuri samoja asioita kuin sinä, tuntea niitä tunteita sellaisina kuin sinä ne tunsit tai nähdä asioita siten miten sinä ne näit. Samalla lailla, kuin et voi koskaan napata kahta täysin samanlaista lumihiutaletta, tähtien liikkeet vaihtelevat ja yksikään auringonlasku ei ole kopio edellisestä.

Ihmissuhteet eivät ole ikuisia. Ne päättyvät eroon, kuolemaan tai unohtuvat ja kuihtuvat pois. Välirikkoja ja konflikteja tulee väistämättä, osa syystä ja toiset useiden arvaamattomien yhteensattumien seurauksena. Suurta helpotusta tuo, kun oppii näkemään loukkaajat taas ihmisinä. He tekevät virheitä, heiltä puuttuu herkkyyttä, he ovat hämillään ja kärsivät kivusta. He ovat puutteellisia, hauraita, yksinäisiä, heillä on omat tarpeensa ja he ovat tunnetasolla epätäydellisiä. He ovat toisin sanoen aivan kuin me. Sieluja matkalla, joka on täynnä ala- ja ylämäkiä. Aina rikkoutuneita välejä ei voi korjata ja kaikkia tekoja ei voi eikä tarvitse hyväksyä. Silti aina voi koittaa ymmärtää. Harvoin ihmiset koittavat loukata meitä tahallaan. Sen sijaan he koittavat tehdä parhaita mahdollisia valintoja monimutkaisissa tilanteissa, joissa seuraukset ovat ennalta-arvaamattomia.

Loppujen lopuksi uskon kuitenkin, että meille tapahtuvat asiat ovat täällä, jotta voisimme oppia niistä jotakin - niin hyvässä kuin pahassa. Uskon, että maailmankaikkeus antaa meille jokaiselle niitä juuri sen verran, kuin me olemme valmiita kestämään. Samalla me ja ympärillämme olevat oivallamme elämästä uusia asioita ja voimme kehittyä ihmisinä. Samalla lailla kuten väsymys opettaa meille, mikä on sopiva määrä unta, sairaudet auttavat meitä arvostamaan terveyttä ja epäonnistumiset saavat meidät yrittämään kovemmin ja arvostamaan onnistumisia. Joskus kipu voi yhdistää ihmisiä ihmeellisellä tavalla. Pidetäänhän huolta toisistamme - sillä myrskyn jälkeen taivas on kirkkaampi kuin koskaan.



Ps. Tää biisi <3

2 kommenttia:

  1. Mä en vaan ymmärrä miten sä osaat kirjottaa noin hyvin! On hienoa, että osaat pukee ajatukset noin hienoiksi ja inspiroiviksi sanoiksi. :) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! <3 Ihanaa että näistä mun ajatuksista on inspiraatioksi jollekin :)

      Poista