11.5.2016

HOMMA PURKISSA

vapaus

Se on siinä!! Musiikkiopistotason kitaratutkinto on nyt duunattu, huh. En tajunnut stressanneeni asiasta niin paljon, mutta tämän päivän mittaan kun stressi on pikkuhiljaa purkautunut, olen huomannut miten paljon asia on arkeeni vaikuttanut. Heti aamutuimaan ehdin tirauttaa koulussa parit kyyneleet (kaverini ehti jo luulla että itkin tekemättä jääneiden saksanläksyjeni tähden, ei nyt sentään, rajansa kaikella :D), ruoka väänsi mahassa, välillä oksetti ja hikoilin koko päivän kuin pieni porsas. Lopulta tutkinto meni kuitenkin mallilleen, oikeastaan juuri niin kuin olin etukäteen osannutkin jo arvata. Palautetta tuli niistä asioista, joita olin etukäteen otaksunutkin.

Tämän illan olen ottanut leppoisasti, mutta seuraavaksi suuntaan katseeni lauantaita varten virittymiseen. Tänään kävin juoksemassa viimeisen leppoisen lenkin ennen puolimaratonia. Tuntuu niin hullulta, vastahan mä aloittelin tätä varten treenaamisen ja silloin kisapäivä tuntui niin kaukaiselta. Nyt pitäisi oikeasti tehdä puheista totta, suunnitella aikataulut, miettiä sopiva varustus, hankkia välipalat ja mitä vielä! Onneksi mulla on kokeneempi konkari mukana, etten ole ihan niiiin eksyksissä kuin voisin olla. :D Positiivisilla mielin odotan kuitenkin lauantaita, sillä tarkoitukseni on voittaa ainoastaan itseni ja uskon että saan tapahtumasta paljon uutta treenimotivaatiota ja ainakin uuden kokemuksen jos ei muuta.

huihai

Näiden höpöttelyiden siivittämänä haluan toivottaa teille kaikille ihanaa loppuviikkoa. Muistakaa tavoitella unelmianne ja tehdä haaveista totta. Ihmisillä on tapana yliarvioida toimintakykynsä lyhyellä aikavälillä, mutta monet hämmästyvät siitä, mihin kaikkeen he pystyvät ajan kanssa.

Kommentit

Lähetä kommentti