3.12.2015

Esiintymispelko

Pienestä pitäen olen harrastanut tanhua ja muskaria ja päässyt sitä kautta esiintymään. Musiikkiluokalle mennessä esityksistä tuli viimeistään perusarkea, mutta siitäkin huolimatta minulla on yhä iso kynnys nousta lavalle. Ryhmän kanssa ei ole mitään ongelmaa ja vaikka tanhuesitykset jännittävätkin aina jonkin verran, lavalla on superhauskaa ja nautin esiintymisestä suunnattomasti. Toista ovat sitten kitara- ja erityisesti pianoesitykset. Yksin esiintyminen on paljon pelottavampaa kuin ryhmässä. Jos ryhmän kanssa esiintyessä mokaa, yleensä joku muu paikkaa sen ja ainakaan esitys ei tyssää siihen. Mutta sitten taas soolosoittamisessa... Yksikin väärä sävel voi saada koko biisin ihan lukkoon ja jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa: a) aloittaa alusta b) lopettaa kesken. Kumpikaan ei kuulosta kovin houkuttelevalta.

Tänään soitin kaupungintalon aulassa pari kappaletta pianolla. Mulla oli kunnon pakokauhu, ennen esitystä unohdin helpommasta biisistäni puolet ja harjoitusten jälkeen jäi tosi epävarma olo. Vuoroani odottaessa kädet tärisivät, jopa kyyneleet nousivat silmiin. Sitten yritin rauhoittaa itseni, psyykata itseni samaan rauhalliseen tilaan kuin kotona harjoitellessa. Lavalle mennessä niiasin nätisti yleisöön päin kuitenkaan katsomatta ketään. Istahdin pianon ääreen ja suljin koko yleisön pois mielestäni. Esitys meni hyvin, tietty virheitä tuli, mutta niitä tulee aina ja kaikille. Pieni niiaus taas yleisölle ja siinä se. Olen todella ylpeä että menin esiintymään peloistani huolimatta ja sain vielä homman onnistuneesti purkkiin! Välillä on vaan astuttava oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tehtävä niitä asioita, jotka eivät ole välttämättä ykkösenä omien mielipuuhien listalla. Ainakin sitä on kokemuksen rikkaampi ja pääsee kehittämään itseään.

4
1
3
2

Ihanaa loppuviikkoa sinulle! ♥

Kommentit

Lähetä kommentti