20.10.2015

Mitä mulle oikeesti kuuluu?

DSC09036

Olen viimeaikoina käyttänyt paljon aikaa itseni pohdiskeluun. Olen miettinyt kuka olen, mitä haluan elämältä, miten tulen onnelliseksi, missä menee ahkeruuden ja hulluuden raja.

Vaikka tunnen itseni pääpiirteittäin tyytyväiseksi, iskee minuun vielä useasti hetkiä, jolloin tuntuu ettei mikään mene putkeen. Maailma kaatuu niskaan. Liikaa tekemistä, mikään ei etene ja tilanteesta ei ole poispääsyä. Olen pohtinut ihmissuhteita, ajankäyttöä ja opiskelua. Miettinyt, miten saan muokattua yleistä asennettani positiivisemmaksi. Niin että voisin paremmin, energiatasot pysyisivät tasaisen korkealla ja en sairastelisi jatkuvasti. Että koulun jälkeen olisin valmiina ottamaan päivän haasteet vastaan, tekemään läksyt ja pyhittämään illan niille asioille joita oikeasti haluan tehdä uupuneena sängylle rojahtamisen sijaan.

En halua kehittää ajattelu- ja toimintamallejani sen takia, että vanhat olisivat olleet huonoja. Haluan kehittyä ollakseni parhain mahdollinen versio itsestäni. Haluan nauttia elämästä, mutta silti panostaa opiskeluun täysillä ja menestyä harrastusten saralla. Tiedostan itsekin, että minulla on monta rautaa tulessa, mutta en näe silti mitään estettä sille, etten voisi onnistua. Ajankäyttö on tärkeässä osassa prosessia ja tietysti henkinen ja fyysinen hyvinvointi luovat perustan kaikelle toiminnalle. Unelmia on paha lähteä saavuttamaan sairaana sängyn pohjalta, liian väsyneenä tai elämäänsä kyllästyneenä. Haluan kehittää fyysistä kuntoani ja siihen liittyen otin aika ison harppauksen eteenpäin, mistä saatte lukea myöhemmin lisää.

DSC09042

Välillä tuntuu siltä, että päivät ja viikot vain vierivät eteenpäin. Ihan kuin millään ei olisi mitään merkitystä. Tunne siitä, että olen elänyt tämän päivän ennenkin. Hetkessä eläminen ja arjen pikkuasioista nauttiminen unohtuu isompien stressinaiheiden alle. Koko ajan pitää haluta jotakin. Koskaan ei olla tyytyväisiä. Ennen kun sain uuden tietokoneen, en muuta ajatellutkaan, mutta nyt kun läppäri on tässä sormien alla, en muista olla kiitollinen vaan haaveilen jo uudesta laukusta, talvitakista ja kengistä. Missä menee ahneuden raja? Kuinka täydellistä elämän pitää olla, jotta voisi olla onnellinen? Tuoko menestys onnea? Mitkä asiat elämässä todella ovat niitä arvokkaita?

Älkää käsittäkö väärin. Mulla on asiat ihan hyvin ja tunnen tyytyväisyyden ja onnen tunteita joka päivä. Mutta silti siellä välissä on niitä vetämättömiä hetkiä, väsymystä, pääkipua ja pahaa mieltä. Tietenkään kaikista negatiivisista tunteista ei voi päästä lopullisesti eroon, ovathan ne osa elämää. Tavoitteeni on minimoida niiden kesto, huomata tilanteessa oleva vika, jonka vuoksi paha tunne on noussut pintaan ja tehdä sitten kaikkeni asian korjaamiseksi. Vastoinkäymisten kääntämistä motivaatioksi lannistumisen sijaan.

DSC09060

Mitkä asiat minua sitten stressaavat? Välillä tuntuu siltä, että lukio vie kaiken vapaa-aikani, mutta todellisuudessa suuri osa siitä ajasta menee murehtimiseen. Tavoitteenani on suorittaa musiikkiopistotason kitaratutkinto keväällä, mikä vaatii paljon pitkäjänteistä harjoittelua ja panostusta. Tällä hetkellä lukkarini on asemoitunut niin, että mulla ei ole arkipäivinä yhtään vapaata ja tämä tilanne jatkuu valitettavasti vielä jouluun saakka. Lepohetket jäävät viikonlopuille, jolloin on monesti jotakin muuta ohjelmaa. Kotona löhöämiselle ei ole juurikaan aikaa. Halu tehdä kunnolla puskee eteenpäin, mutta välillä voimat yksinkertaisesti loppuvat.

Näissä asioissa ei varmaan voi koskaan olla valmis, mutta jostain pitää silti aloittaa. Elämässä se henkilö, kenen kanssa vietät eniten aikaa, olet sinä itse. Ennen kuin voit rakastaa muita, sinun pitää rakastaa itseäsi. Kun rakastat, huomaat miten rakkaus lisääntyy. Rakkaus on kuin hyvä lääke, mutta ilman sivuvaikutuksia.

Kommentit

Lähetä kommentti