22.9.2015

Koulua 16 tuntia vuorokaudessa

DSC08665 (2)

Heippa ihanat! ♥ Tänään oon ollut liikkeellä aamukahdeksasta asti ja päivä on kulunut kuin vilauksessa lähinnä koulujuttujen parissa. Näin jakson loppua kohden työmäärä tiivistyy aina. Vaikka koitan aina tehdä annetut tehtävät mahdollisimman ajoissa, jotakin jää väkisinkin viime tippaan. Huomenna on tosiaan viimeinen koulupäivä ennen koeviikkoa ja fiilikset ovat aika jännittyneet. Koko ajan pitäisi käyttää aika hyödyksi, aamusta iltaan. Tänään kemiantunnilla huomasin turhautuneeni, kun opettaja käväisi viereisessä luokassa vitsailemassa toisen opettajan kanssa. Siis mitä?! Nämä muutamat sekunnit, jotka opettaja häikäilemättömästi tuhlasi kävellessään käytävälle ja takaisin turhauttivat mua suunnattomasti. Se on meidän viimeisistä tunneista pois. Viimeisistä mahdollisuuksista oppia ennen koetta.

Lienee sanomattakin selvää, että tässä tilanteessa oli prioriteetit pahasti pielessä. Ensinnäkin, aika ei lopu kesken. Toiseksi, mikään ei ole lopullista. Yksi huonompi koearvosana muiden joukossa ei vaikuta mihinkään ja jos koetta ei pääse läpi, sen voi uusia. Varsinkin lukiossa koulu kuormittaa ainakin omalla kohdallani paljon enemmän kuin peruskoulu ja koulujutut saattavat pyöriä päässä ensimmäisenä aamulla sängystä herätessä ja viimeisenä illalla, kun painaa päänsä tyynyyn. Näissä tilanteissa tulisi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja miettiä, mikä elämässä todella on tavoittelemisen arvoista. Onko se kärkipään arvosana todella niin tavoittelemisen arvoinen asia, että se menee kaiken muun edelle?

Tietenkin opiskelu on tärkeää, sitä on turha mennä kieltämään. Sen sijaan olisi tärkeä pohtia, miten erottaa esimerkiksi vapaa-ajan työajasta. Kun istuu koulunpenkillä päivät ja kotiin tullessa vastassa on kasa kotiläksyjä, saattaa olla vaikea löytää aikaa muille asioille. Oli se sitten tärkeä ihminen tai mukava harrastus, pääasia on, että se tekee sinut onnelliseksi. Sitä paitsi kun välillä keskeyttää opiskelun ja tekee jotakin muuta, oppii tehokkaammin kuin jos istuisi yhtäjaksoisesti tuntitolkulla lukemassa, eikä päähän jäisi todellisuudessa juuri mitään.

Ollaan siis jatkossa armollisempia itseämme kohtaan. Useimmiten se, kuka sinulle eniten paineita asettaa, olet sinä itse.

Kommentit

Lähetä kommentti