10.11.2013

Hyvien ja huonojen hetkien seula



Heippa murut!

Mulla on ollut viime päivinä aika huono fiilis ilman sen kummempia syitä. On tullut nukuttua vaihtelevasti, toisinaan ahmittua ja välillä olin pitkiäkin aikoja syömättä. Välillä on ollut onnen hetkiä, mutta toisinaan on tuntunut siltä, että seinät kaatuvat niskaan. Kaikilla meistä on varmasti välillä niitä huonoja päiviä, mutta harvinaista on, että tätä pahaa oloa on kestänyt näin monta päivää putkeen. Tänään voin kuitenkin sanoa ekaa kertaa vähän aikaan, että nyt tunnen oloni vihdoinkin rentoutuneeksi ja onnelliseksi.

Bloggaajilla on usein tapana kertoa meille, mitä ihania uusia asioita he ovat ostaneet, kuinka hienosti he ovat sisustaneet makuuhuoneensa, miten he viettivät mukavan illan tyttöjen kanssa ja kuinka hyvää ruokaa he söivätkään sunnuntaibrunssilla. Me jaamme useinmiten asioita, jotka levittävät hyvää mieltä eteenpäin, piristävät muiden päivää ja saavat positiivista energiaa ja inspiraatiota liikkeelle. Itse lukijana tykkään lukea positiivisia juttuja, kuka nyt jaksaisi kuunnella toisten murheita ja jatkuvaa valitusta, kun omatkin ongelmat ovat jo kiusaamassa. Siitäkin huolimatta ihmiset kaipaavat bloggaajilta aitoutta. Aitoutta kertomaan meille, ettei bloggaajankaan elämä ole täydellistä.


En kirjoita blogiini siitä, miten en saanut pari päivää sitten yöllä millään unta ja miten muistelin menneitä hyviä hetkiä vuodattaen samalla muutaman kyyneleen. En kirjoita teille, miten riitelin vanhempieni kanssa jostain aivan tyhmästä asiasta, tai kuinka kuulin itsestäni ikäviä juoruja ja se pahoitti mieleni. En kerro, kuinka ystävälläni on huono olla ja miten raskasta on välillä yrittää olla hyvä ystävä. Siihen lienee kaksi syytä.

Ensinnäkin haluan vielä korostaa aiemmin esittämääni pointtia siitä, miten toivon välittäväni iloisia asioita, inspiraatiota ja hyvää mieltä postauksieni avulla. On aivan luonnollista, että kerron teille mielummin uusista ihanista housuistani, kuin viimeisimmästä riidasta. Ja minun mielestäni se on ihan ookoo. Seuraamieni blogien parhaita puolia ovat niistä minuun välittyvä hyvä fiilis.



Toinen asia on taas oman ja läheisten yksityisyydestä huolehtimen. Millainen ystävä selittäisi toisen ongelmista ummet ja lammet eteenpäin tai paranisiko perheriita sen paremmin, jos vihaisena purkaa nettiin asioita, joita ei normaalisti sanoisi? Entä mitä kävisi omalle suojakuorelleni, jos ne lukuisat blogini lukijat meidän koulussa tietäsivät henkilökohtaisia asioitani, kun vastavuoroisesti itse tunnen hädintuskin heidän nimensä. Vaikka kirjoitan blogiani omalla mittapuullani avoimesti, pidän silti parhaaksi näkemäni asiat omana tietonani ja salaan ne sydämeeni.

Halusin tällä tekstin osuudella muistuttaa, että kenenkään meidän elämämme ei ole aina täydellistä tai mene niin kuin olisi haaveillut. Ei edes meidän bloggaajien, vaikka julkinen kuva sanookin toista.


Tänä viikonloppuna mulla on ollut aikaa. Lauantaina heräsin jo seitsemän jälkeen, kävin koiran kanssa tunnin lenkillä ja seuraavat viisi tuntia käytin huoneeni fiksaamiseen. Vaihdoin järjestystä astetta toimivampaan ratkaisuun ja sisustin sen minkä näin pienessä kopperossa pystyin. Työtä riitti, mutta oon lopputuloksesta super onnellinen! Vietän huoneessani kuitenkin useita tunteja päivässä ja oman hyvän olon kannalta viihtyvyys on tärkeää ja parantaa aivan tavallisen arjen laatua.

Yllä olevat kuvat ovat ikään kuin pientä sneak peekkiä huoneestani, jolle omistan oman postauksen lähitulevaisuudessa. Tykkään huoneen uudesta ilmeestä toimivamman sisustusratkaisun vuoksi, mutta myös uusien pienten koriste-esineiden ja tyttömäisten yksityiskohtien vuoksi. Asetin tänään koko komeutta kruunaamaan vielä tunnelmalampun, kaksi ensimmäistä joulukoristetta (kullanhohtoisen pikkukuusen ja helmienkelin) ja kultaisen perhosvalosarjan. Joidenkin mielestä jouluhömpötykseni saattaa kuulostaa hiukan oudolta, mutta h-hetkeen on vain kuusi viikkoa ja en hae näillä sisustuksellisilla yksityiskohdilla fiilistä tontuista ja joulumusiikista, vaan sitä joulun tunnelmaa, rentoutumista ja rauhaa ihan tällaiseen perusarkeen. Ne tontut ja joulutähdet saavat vielä odottaa.


Joulusta puheenollen sain perjantaina ekan joululahjan hankittua ja oon siitä superinnoissani! Mun mielestä se sopi kyseiselle henkiölle erittäin hyvin, oli mun lompakolle sopiva löytö ja uskon että hän tykkää siitä. Kunhan vain keksisin yhtä hyviä lahjoja vielä muutamalla ystävälle ja poikaystävälle... Onneksi oon aloittanut jo tän verran ajoissa, että toivon mukaan ideoita ehtii vielä tulla ja viime hetken paniikilta vältytään.

Samaisella ostosreissulla sain jotain, mitä en olisi uskonut ikinä saavani! Olen haaveillut kuvissa näkyvistä Converseista jo monen monta kuukautta ja pidin haavetta aivan epärealistisena hinnan vuoksi. Mutta kuinkas kävikään, nyt nämä nahkaiset lämpövuorella varustetut talvitennarit ovat mun omat. Rakkautta, rakkautta, rakkautta! Conssit ovat olleet monta vuotta mun ehdottomat lempparikengät ja oon kulkenut niillä valehtelematta vuoden ympäri. Ihana saada Converse-perheeseeni nämä uudet kaunokaiset, jotka on oikeasti tarkoitettu talvikäyttöön, ettei tarvitse kärsiä kylmistä ja märistä varpaista.




Nyt mä voisin syödä snadisti välipalaa, ottaa kupin lämmintä kahvia, teetä tai kaakaota ja lekotella vielä tämän pienen hetken ennen illan tanhuharkkoja. Heippa!

16 kommenttia:

  1. ihan.sairaan.ihanat.kengät !!! ja aika asiatekstiä! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon oon kyllä ihan rakastunut noihin! :3

      Poista
  2. Tosi kiva postaus! Pidä postauksesi tästä eteenpäinkin positiivisina:)

    VastaaPoista
  3. oikun kirjotit tosi ihanasti! oon vasta löytäny tän sun blogis,vaikuttaa tosi kivalta & sä oot tosi kaunis ja vaikutat ihanalle ihmiselle! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos ihanasta kommentista <3 Piristit kyllä päivääni tällä :) Tervetuloa seurailemaan :3

      Poista
  4. Ihana blogi sulla :) Kivoja ja laadukkaita kuvia & Kirjotat tosi ihanasti♥

    VastaaPoista
  5. Noi kengät on ihanat :o Ja oot muutenkin nätti :)

    VastaaPoista
  6. Oivoi mä olen nyt kyllä sulle Siru kateellinen... Jos saisin vaikka tuon toisen kengän lainaan? ;> Ja oot varmaan tajunnu just bloggauksen ytimen! Toivottavasti sä pärjäät, vaikka on huonoja hetkiä. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih valitettavasti tämä tuore äiti ei raaski päästää silmäteriään hetkeksikään irti katseestaan, joten lainaamista pitää vielä harkita ;)
      Ja voi kiitos, kyllä mä oon tottunut pärjäämään <3 Ja sitäpaitsi mielummin sitten bloggaa vähemmän ja tekee iloisia ja inspiroivia postauksia jatkuvan valittamisen ja ikävien juttujen vatvomisen sijaan. :)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Voi kiitos! Mageempia tossuja saa kyllä hetken etsiä, vaikka itse sanonkin ;) (nimimerkillä Converset jalassa säällä kuin säällä)

      Poista