30.10.2013

Random faktoja minusta

Salatut elämät on mun mielestä ehkä parhain ja koukuttavin ohjelma ikinä ja oon seurannut sarjaa joka päivä aina kakkosluokkalaisesta lähtien! Mitä enemmän kliseisiä juonikuvioita ja draamaa, sitä parempi.

Mulla on pakkomielle sulkea ovet ja vessankannet. Ja jos vessankansi sattuu olemaan auki, kun menen vaikkapa hammaspesulle, mun on pakko eka kurkata, ettei vedessä lillu katkenneita käsiä tai muuta spookyä ja sen jälkeen kansi pysyy visusti kiinni.

Kulmakarvat ovat tuottaneet mulle jo kauan päänvaivaa. Vaikka olenkin jo siistinyt omiani monta vuotta, en ole vieläkään tuntunut löytävän itselleni sopivaa muotoa; on kokeiltu paksumpaa, ihan ohutta, puolet kulmista piirtämällä ja vaikka mitä. Silti mikään ei tunnu vieläkään omalta.


Mä teen listoja ja muistiinpanoja. Kalenteriin, kännykkään ja vihkoihin, koulussa, kotona, keskustassa ja soittotunnilla. On blogi inspiraatio -kansioita, ostoslistoja, have to do -listoja, haavelistoja ja koulujuttuja. Ja noita muuten riittää!!!

Ja silti niistä kaikista huolimatta mulla on maailman paras (mutta lyhytaikaisin) muisti ja asiat jäävät helposti viimetippaan. Vaikka mulla olisi kuinka paljon aikaa tahansa toteuttaa itseäni, hommat jäävät useinmiten punaisille minuuteille ja paineen alla toiminkin tehokkaammin. Toisaalta huono tapa, mutta ainakin tulee hommat lopulta hoidetuksi ja tulokset näkyvät.

Olen yllytyshullu. Varsinkin pienestä painostuksesta tai yllytyksestä saatan ryhtyä helpostikin asioihin, joita en itsenäisesti koskaan tekisi. Esimerkkinä tästä pienoinen uimareissuni neljä asteiseen meriveteen iltamyöhään pari vuotta sitten lokakuussa, kun mummoni kiusoitteli, että en uskaltaisi käydä uimassa. Mitäs epäili. Ja kylmää oli!


Kun teen koulussa kokeita, mulla on pakko olla hiukset kiinni. Normi tunteina hiuksista ei ole mitään haittaa, mutta koetilanteessa on aivan mahdotonta tehdä yhtään mitään, ennen kuin ponnari on turvallisesti paikoillaan.

Vaikka olen perusluonteeltani iloinen, mielialani saattavat vaihtua kuin tuuliviiri. Välillä oon itekkin niin pihalla, että en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Se kai kuuluu tähän ikään, tai sitten mun ajatusmaailmassa on jokin pahasti pielessä.

Paheksun jossain määrin juoruilua, mutta siitä huolimatta syyllistyn siihen itsekin. Mikä olisikaan parempi tapa tutustua uusiin tyttökavereihin, kuin puhua yhteisten tuttujen parisuhdetilanteista? Voisiko mikään piristää koulupäivää paremmin kuin kuulla tuoreet jutut rinnakkaisluokkalaisen parin tuoreesta romanssista?


Shown pitäminen on parasta. Joskus on vaan niin ihanaa olla se äänekäs ja selittää ties mitä isolle porukalle. Joskus on vaan maailman hauskinta viettää välitunti vedellen yläfemmat jokaisen vastaantulijan kanssa. Niin virkistävää, kun ei tarvitse ottaa itseään niin vakavasti ja uskaltaa puhua ihmisille. Mahtavaa on, kun tekee jotain aivan random höpöhöpö juttuja kavereitten kanssa ja repiä vielä lisää huumoria ihmisten osittain paheksuvista ja osittain ihmettelevistä katseista.

Niin kuin useimmat meistä, rakastan nukkumista. Siitäkin huolimatta nukun aivan liian vähän per päivä, sillä saan parhaimmat inspikset iltaisin. Päivällä vapaa-aika menee helposti koneella lusmuillessa, mutta kun olisi parasta harkita nukkumaan menoa, tulee parhaat ideat vaihtaa huoneen järjestystä, katsoa ohi jääneet Salkkarijaksot tai tehdä joku isompi blogipostaus.

Äänekäs hengittäminen on yksi kamalimpia juttuja mitä tiedän. Tämä tahaton ele voi saada mut helposti hermoraunion partaalle. Toiset vihaavat liidun ääntä taululla tai aterimista ruokaillessa lähteviä kitiseviä, vihlovia ääniä. En mäkään niistä pidä, mutta kuuntelisin niin paljon mielummin korvissani kirskuvaa tai inisevää ääntä, kuin kovaäänistä hengittämistä.


Leikittelen usein ajatuksella, jossa heräisin yhtäkkiä ja huomaisin koko elämäni olevan yhtä isoa kuvitelmaa. Huomaisin olevani paljon nuorempi kuin nyt ja saisin mahikset korjata mokia ja valita asioita paremmin. Toisaalta olisi haikeaa menettää kaikki mahtavat muistot mitä mulla on ja ne pahatkin asiat ovat muuttuneet pitkälti hyviksi ajan kullatessa muistot.

Antti Tuisku oli mun elämä, kun olin ala-asteella. Tunnistin oikean biisin ekan kolmen sekunnin aikana, sanat meni ulkoa etu ja takaperin. Ja vielä niiden kaikkien vuosien jälkeen Antin keikalle spontaanisti päädyttyäni tunsin lämpöä kuunnellessani hänen laulujaan.

Juoksen aina suihkun jälkeen koko matkan kellarin portaat ylös. Jos pysähtyisin hetkeksikin, oon varma, että joku olento tarttuisi mua nilkasta kiinni ja vetäisi kellarin pimeyteen. Suihkussa ollessani ja alas mennessäni mulla ei ole ikinä mitään ongelmaa, mutta matka yläkertaan on aina yhtä juoksemista ja mielikuvituksen laukkaa.

Millaisia hassuja tapoja tai pakkomielteitä teillä on? :)

2 kommenttia:

  1. No siis ku meen nukkuu ni vetäsen äkkii mun jalat peiton alle, koska tuntuu et joku ottaa niis tä kiinni:D Ja bussissa aattelen tyylii lallalalalala, koska tuntuu et joku lukee mun ajatuksia:DDD

    http://anythingcouldhappen-henna.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha juu tiiän ton peittojutun, niin tuttua!! :D Aivan mahtavia noi jutut, kiitti kommentista! Jänniä nää tällaset tavat kun alkaa enemmän pohtimaan. :)

      Poista